Keuhkokuumeen hoitosuunnitelma

Mikä on keuhkokuume?

Keuhkokuume on hengitystieinfektio, joka vaikuttaa keuhkoihin aiheuttaen tulehdusta ja nesteen kertymistä ilmapusseihin (alveoleihin). Erilaiset mikro-organismit, mukaan lukien bakteerit, virukset ja sienet, voivat aiheuttaa tämän tilan. Kun alveolit täyttyvät nesteellä tai mädällä tai kun keuhkopussin effuusio tapahtuu, se voi johtaa hengitysvaikeuksiin, yskimiseen ja heikentyneeseen hapenvaihtoon keuhkoissa.

Keuhkokuume voi vaihdella lievästä vaikeaan ja voi olla erityisen vaarallinen tietyille korkean riskin ryhmille, kuten imeväisille, vanhemmille aikuisille ja henkilöille, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä tai krooninen terveydentila. Infektion vakavuus riippuu tekijöistä, kuten infektion aiheuttavan taudinaiheuttajan tyypistä, potilaan iästä ja yleisestä terveydentilasta.

Yleisiä keuhkokuumeen merkkejä ja oireita ovat (National Heart, Lung, and Blood Institute, 2022):

• Yskä (voi tuottaa limaa)
• Kuume ja vilunväristykset
• Hengenahdistus tai nopea hengitys
• Rintakipu, joka pahenee hengityksen tai yskimisen yhteydessä
• Väsymys
• Pahoinvointi, oksentelu tai ripuli (yleisempi lapsilla)
• Sekavuus (yleisempi iäkkäillä aikuisilla)

Kun keuhkokuume jätetään tarkistamatta, se voi johtaa komplikaatioihin, kuten sekundaariseen infektioon tai jopa hengitysvajaukseen. Terveydenhuollon ammattilaisilla on tärkeä rooli potilaiden arvioinnissa, asianmukaisten toimenpiteiden aloittamisessa ja potilaiden ja heidän perheidensä kouluttamisessa sairaudesta ja sen hoidosta.

Keuhkokuumeen tyypit

Keuhkokuume voidaan luokitella eri tyyppeihin infektion ympäristön, infektion aiheuttavan mikro-organismin ja potilaan taustalla olevan terveydentilan perusteella. Keuhkokuumeen päätyyppejä ovat seuraavat:

Keuhkokuumeen päätyyppejä ovat:

• Yhteisön hankittu keuhkokuume (CAP): Tämä on yleisin keuhkokuumetyyppi henkilöillä, jotka eivät ole sairaalahoidossa tai asuvat pitkäaikaishoitolaitoksissa (Mandell & Niederman, 2019). CAP voi johtua erilaisista taudinaiheuttajista, mukaan lukien Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae, ja hengitysvirukset, kuten influenssa ja hengityselinten syncytiaalinen virus (RSV).
• Sairaalassa hankittu keuhkokuume (HAP): HAP, joka tunnetaan myös nimellä sairaalan keuhkokuume, kehittyy vähintään 48 tuntia sairaalahoidon jälkeen, eikä sitä ole läsnä vastaanottohetkellä (Kalil et ai., 2016). HAP johtuu usein antibiooteille vastustuskykyisistä bakteereista, kuten metisilliiniresistenteistä Staphylococcus aureus (MRSA) ja Pseudomonas aeruginosa.
• Ventilaattoriin liittyvä keuhkokuume (VAP): Tämän tyyppinen keuhkokuume esiintyy potilailla, jotka ovat mekaanisessa ilmanvaihdossa ja kehittyy 48-72 tuntia endotrakeaalisen intubaation jälkeen (Klompas et ai., 2014). VAP on vakava komplikaatio, joka voi johtaa pidempään sairaalahoitoon, lisääntyneisiin terveydenhuoltokustannuksiin ja korkeampaan kuolleisuuteen.
• Aspiraatiopneumonia: Tämän tyyppinen keuhkokuume ilmenee, kun ruokaa, nestettä tai muita aineita hengitetään keuhkoihin aiheuttaen infektion (Mandell & Niederman, 2019). Aspiraatiopneumonia on yleisempää henkilöillä, joilla on nielemisvaikeuksia, tajunnan heikkenemistä tai gastroesofageaalista refluksitautia (GERD).

Kuinka keuhkokuumeen hoitosuunnitelman malli toimii?

Keuhkokuumeen hoitosuunnitelma (NCP) on välttämätön terveydenhuollon ammattilaisille järjestäytyneen ja tehokkaan hoidon tarjoamiseksi potilaille, joilla on diagnosoitu keuhkokuume. Tässä on vaiheittainen opas terveydenhuollon ammattilaisille tämän hoitosuunnitelman keuhkokuumeen käytöstä PDF:

Vaihe 1: Potilaan arviointi ja tiedonkeruu

Aloita fyysisellä tutkimuksella ja tutustu myös potilaan tietoihin ja sairaushistoriaan. Seuraa tätä perusteellisella hengitysarvioinnilla. Arvioi mahdolliset keuhkokuumeen oireet, muutokset hengitysnopeudessa, rytmissä, syvyydessä ja potilaan kyvyssä tehokkaasti. Arvioi keuhkojen äänet, elintoiminnot, henkinen tila ja hapetustila käyttämällä Pulssioksimetria ja valtimoveren kaasut (ABG) potilaan tilan vakavuuden määrittämiseksi. Voit käyttää meidän Keuhkokuumeen hoitotyön arviointi malli tämän helpottamiseksi.

Vaihe 2: Muotoile hoitotyön diagnoosi ja aseta tavoitteet

Kehitä arviointitietojen perusteella hoitodiagnoosi, joka heijastaa tarkasti potilaan tilaa ja hoitotarpeita. Aseta sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteet potilaan toipumiselle. Näiden tavoitteiden tulisi olla tarkkoja, mitattavissa ja räätälöityjä yksittäisen potilaan tilanteeseen.

Vaihe 3: Suunnittele ja toteuta hoitotoimenpiteitä

Hoitotyön arvioinnin tulosten perusteella on valittava asianmukaiset toimenpiteet hengitysteiden puhdistumisen edistämiseksi. Auta liike- ja paikannusmuutoksissa edistämään liikkumattomien potilaiden keuhkojen laajenemista tarvittaessa. Tarjoa lisähappea tarpeen mukaan riittävän happisaturaation ylläpitämiseksi ja heikentyneen kaasunvaihdon hallitsemiseksi. Jokaisella interventiolla tulisi olla selkeä perustelu, jossa selitetään sen tarkoitus ja odotettu hyöty. Toteuta nämä toimenpiteet osana potilaan hoitorutiinia.

Vaihe 4: Arvioi ja säädä hoitoa

Arvioi toimenpiteiden tehokkuutta ja potilaan edistymistä kohti asetettuja tavoitteita säännöllisesti. Dokumentoi tulokset hoitosuunnitelman arviointiosiossa. Tämän arvioinnin perusteella säädä hoitosuunnitelmaa tarpeen mukaan päivittämällä interventiot tai tavoitteet jatkuvan ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi.

Keuhkokuumeen hoitodiagnoosi

Keuhkokuumetta sairastavien potilaiden hoidossa on välttämätöntä kehittää kattava keuhkokuumeen NCP: n kehittäminen. Tämä prosessi on ratkaisevan tärkeä asianmukaisten hoitodiagnoosien tunnistamiseksi, jotka ohjaavat interventioiden ja haluttujen tulosten valintaa.

Joitakin yleisiä hoitotyön diagnooseja keuhkokuumepotilaille ovat (Herdman & Kamitsuru, 2017):

1. Tehoton hengitysteiden puhdistuma: Tämä diagnoosi liittyy potilaan kyvyttömyyteen puhdistaa eritteitä hengitysteistä tehokkaasti, usein hengitysvaikeuksien, lisääntyneen limantuotannon, tulehduksen ja heikentyneen yskärefleksin vuoksi. Keuhkokuumetta sairastavilla potilailla voi olla hengitysvaikeuksia, yskää ja lisääntynyttä ysköksen tuotantoa, mikä voi edelleen heikentää hengitysteiden puhdistumista.
2. Heikentynyt kaasunvaihto: Keuhkokuume voi johtaa heikentyneeseen kaasunvaihtoon nesteen kertymisen ja keuhkotulehduksen vuoksi, mikä vähentää hapen diffuusiota ja hiilidioksidin poistoa. Potilailla voi olla hypoksemian merkkejä, kuten hengenahdistus, takypnea ja vähentynyt happisaturaatio.
3. Akuutti kipu: Keuhkokuumetta sairastavilla potilailla voi esiintyä akuuttia kipua, joka liittyy tulehdukseen, yskään ja keuhkopussin rintakipuun. Kipu voidaan kuvata teräväksi, pistäväksi tai kipeäksi, ja se voi pahentua syvällä hengityksellä tai yskimällä. Riittävä kivunhallinta on välttämätöntä mukavuuden edistämiseksi ja tehokkaan hengityksen ja yskän helpottamiseksi.

Keuhkokuumeen hoitotoimenpiteet

Suunniteltaessa keuhkokuumepotilaiden hoitosuunnitelmaa on välttämätöntä harkita erilaisia toimenpiteitä, jotka koskevat potilaan terveyden ja hyvinvoinnin eri näkökohtia.

Hengitysteiden tuki ja hengitysteiden hallinta

Anna happihoitoa ohjeiden mukaan riittävän hapettumisen ylläpitämiseksi. Yskä- ja syvähengitysharjoitusten rohkaiseminen auttaa edelleen edistämään keuhkojen laajenemista ja erityksen puhdistumista. Rintakehän fysioterapiatekniikat, kuten lyömäsoittimet ja tärinä, voivat myös mobilisoida eritteitä.

Hallitse ja anna lääkkeitä

Antibioottihoidon antaminen lääkärin määräämällä tavalla on välttämätöntä taustalla olevan bakteeri-infektion, kuten bakteeri-keuhkokuumeen, hoidossa. Kipulääkkeiden ja kuumetta alentavien lääkkeiden tarjoaminen auttaa hallitsemaan kipua ja kuumetta, mutta mahdollisten sivuvaikutusten tarkka seuranta on välttämätöntä. Keuhkoputkia laajentavien aineiden ja mukolyyttien antaminen määräyksen mukaan voi myös parantaa hengitysteiden läpäisevyyttä ja helpottaa erityksen puhdistumista.

Potilaskasvatus ja terveyden edistäminen

Sairaalassa olevien potilaiden ja hoitajien kouluttaminen keuhkokuumeesta, sen syistä, keuhkokuumeen kehittymisen riskitekijöistä ja ehkäisystrategioista on välttämätöntä. Oikeat käsihygieniatekniikat ja niiden tärkeyden korostaminen auttavat vähentämään tartunnan leviämistä. Tupakoinnin lopettamisen edistäminen ja resurssien ja tuen tarjoaminen voivat myös auttaa potilaita lopettamaan.

Seuranta ja arviointi

On myös tärkeää arvioida ja seurata säännöllisesti elintoimintoja, mukaan lukien hengitysnopeus, happisaturaatio, verenpaine ja lämpötila. Potilaan hoitovasteen arviointi ja säätäminen hoitosuunnitelma Siksi se on myös ratkaisevan tärkeä hoitoprosessissa.

Referenssit

Herdman, H.T. ja Kamitsuru, S. (2017). NANDA kansainväliset hoitotyön diagnoosit. Thieme. https://books.google.com.ph/books?id=sJ0uDwAAQBAJ&pg=PT11&source=gbs_selected_pages&cad=1#v=onepage&q&f=false

Kalil, AC, Metersky, ML, Klompas, M., Muscedere, J., Sweeney, DA, Palmer, LB, Napolitano, LM, O'Grady, NP, Bartlett, JG, Carratalà, J., El Solh, AA, Ewig, S., Fey, PD, File, TM, Jr, Restrepo, M. I., Roberts, J.A., Waterer, GW, Cruse, P., Knight, SL ja Brozek, JL (2016). Sairaalassa hankittua ja hengityslaitteeseen liittyvää keuhkokuumetta sairastavien aikuisten hoito: Infectious Diseases Societyn ja American Thoracic Societyn vuoden 2016 kliinisen käytännön ohjeet. Kliiniset tartuntataudit, 63(5), e61 — e111. https://doi.org/10.1093/cid/ciw353

Klompas, M., Branson, R., Eichenwald, E.C., Greene, LR, Howell, MD, Lee, G., Magill, SS, Maragakis, L.L., Priebe, GP, Speck, K., Yokoe, DS ja Berenholtz, SM (2014). Strategiat hengityslaitteeseen liittyvän keuhkokuumeen estämiseksi akuuttihoidon sairaaloissa: päivitys 2014. Infektioiden torjunta ja sairaalaepidemiologia, 35 Lisäosa 2, S133—S154. https://doi.org/10.1017/s0899823x00193894

Mandell, L.A., & Niederman, MS (2019). Aspiraatiopneumonia. Uuden Englannin lääketieteellinen lehti, 380(7), 651—663. https://doi.org/10.1056/NEJMra1714562